lauantai 4. helmikuuta 2017

Se on niin söpö

Huomenna on se päivä, kun Pätkis jättää synnyinkotinsa taakse ja lähtee kotimatkalle kohti Varsinais-Suomea. Saimme kuitenkin viettää koko viikonlopun yhdessä, kun tulimme taas vahtimaan pentuja Kaisan kennelleirin ajaksi. Parissa viikossa pennusta on tullut todella rasavilli, hurja riiviö ja hirveä kiljukaula. Mietin jo hetken, onko tämä nyt varmasti oikea pentu. Kyllä se vaan on, ja ei voi kun kauhulla odottaa, mihin tämän pikkuhirviön kanssa vielä joudutaan!

Käytiin Pätkiksen kanssa myös haistelemassa vähän ulkoilmaa, vaikka se onkin jo muutaman kerran siellä vieraillut. Vähän taisi olla jännää, ja kylmä. Ja villapaita ainakin oli ihan tyhmä. Ja pikkuveli ainakin, kun roikkui siinä tyhmässä villapaidassa. Ehkä viitisen minuuttia ihmeteltiin lumisadetta ja pentu teki taitavasti pissatkin jo ulos. Hiukan vaikeaa oli ipanan kuvaaminen, kun tyyppi olisi kovaa vauhtia ollut tulossa syliin ja lähdössä jo sisälle. Toivottavasti sää paranee pian, niin pääsee ulkoilemaan enemmänkin.

Tottista pikkuriiviö on tietysti tehnyt kahdella ruoalla kolmesta. Aamulla nakkasin laiskana ruoan vain kuppiin, iltapäivällä ja edellisenä iltana sen eteen piti jo vähän tehdä töitäkin. Ollaan harjoiteltu ihan perusasentoa ja seuruuta parin askelen imutuksella, ja muutaman kerran otettu jo istumistakin. Tomerasti pikkuneiti lyö takamuksen maahan, kun ruokaa tulee esille. Tämän hetkinen ruoka on nappulakooltaan vähän ikävää tottisteluun, sillä se on niin pientä että leviää kaaressa joka suuntaan pienen ahmatin hotkiessa ateriaansa. Tällä hetkellä napero vetää siis Bozita Roburin penturuokaa, mutta pentupaketista löytyi 3kg säkki myös Brit Caren pentusafkaa. Eiköhän sekin uppoa ennemmin tai myöhemmin, pentu tuskin ainakaan kieltäytyy syömästä.








Pentu lähetti myös kasvattaja-Kaisalle kuvaterveiset:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paluu blogin pariin ja mitä meille kuuluu

Pätkiksen kuoleman jälkeen ei tuntunut oikealta jatkaa blogin kirjoittamista, joten viimeiseksi postaukseksi pitkään aikaan jäi tieto siitä,...