Viikko Pätkistä

Tasan viikko sitten tulimme Pätkiksen kanssa kotiin, ja kieltämättä kulunut viikko on sujunut varsin mainiosti. Lasku pentuarkeen ei ole ollut kovin rankka, sillä kotioloissa pentu osoittautui oikeasti aika helpoksi tyypiksi. Se on edelleen todella reipas ja rohkea, sekä äärettömän helppo motivoida ruoalla. Kolikon kääntöpuolena tenavasta kyllä löytyy kyllä temperamenttia vaikka muille jakaa, ja jo 10 viikon iässä sillä on olevinaan kauheasti omia mielipiteitä asioihin, kuten vaikka kynsien leikkuuseen ja villapaidan pukemiseen. Onneksi sillä ei ole vaihtoehtoja valita tehdäänkö nämä hommat, vaikka ikäviä ovatkin.. Tähän mennessä ollaan päästy hyvin yhteisymmärrykseen siitä, miten meillä arjessa toimitaan.

Arki on Päden kanssa lähtenyt rullaamaan aika hyvin, vaikka pentu onkin ollut täällä vasta viikon. Imuri on vähän jännä, joten sille huudetaan ja koitetaan saada siitä kiljuttua pahuus ulos. Samoin automatkat on vähän jänniä, mutta niitä ollaan ahkerasti harjoiteltu viikon aikana. Samoin on käyty Mustissa ja Mirrissä taivastelemassa viikkoa vanhempaa bordercollien pentua, jonka kanssa laitettiin jo täysillä leikiksi. Sen sijaan tänään treffattu, muutaman viikon vanhempi beauceronpoika oli vielä vähän turhan jännä, mutta eiköhän Pätkis siihenkin totu kun useammin tavataan. 

Pentu on tosiaan arjessa ollut aika helppo. Se on äkkiä oppinut ettei johtoihin kajota, leikkii itse omilla leluillaan, osaa istua ja odottaa kiltisti ruokaansa. Ei sen tässä vaiheessa tarvitse enempää osatakaan, ja olen hirveän tyytyväinen Pätkikseen. Virtaahan sillä on aivan älyttömästi, mutta osaa jo pikkuhiljaa rauhoittua omalle pedilleen nukkumaan. Onneksi pian luvattiin säiden lauhtuvan, niin pääsee pihalle rallattelemaan ja purkamaan energiaa. 

Ensi viikolla onkin jo ensimmäinen madotus, ja seuraavana ensimmäinen rokotus. Äkkiä kakara kasvaa, ja jalkaa se on viikossa kasvattanut noin 20 senttiä. Ja korvia.