Tosikiva rajalassie

Tänään oli jännä päivä, sillä Pätkis sai vieraita jo toistamiseen! Tällä kertaa vähän mieluisamman kaverin, pari vuotta vanhemman bortsutyttö Veeran. Veeruska on erinomainen hoitotäti pennulle, ja loistava tyyppi kasvattamaan penikan itsevarmuutta aikuisten koirien kanssa leikkimiseen. Kokoeroa tyypeillä ei ainakaan painon puolesta enää kauaa juuri ole, sillä Pätkis on jo rikkonut kuuden kilon rajan, pienen rajalassien painaessa vain viitisentoista kiloa. Kohta saattaa olla Veeralla tukalat oltavat; kun saman kokoinen, mutta edelleen herneaivoinen junnu-Pätkis tulee ja retuuttaa.

Tytöt sai oikein mainiot leikit aikaan, ottaen huomioon ettei Pätkis vielä oikein ymmärrä leikkimisen päälle.  Koko ajan pitäis vaan kiusata, rääkätä ja viedä toisen keppi. Ja hakea käydä tillittämässä ihmisiä, jos joltain irtoaisi kinkkua, juustoa, tai ihan mitä vaan syötävää. Kaikki käy. Veera tuli vielä omistajansa kanssa sisälle käymään ja kyytiä odottelemaan, jolloin neidit alkoivat tyytyväisenä leikkiä vielä sohvalla. Pätkiksellä meinasi mennä vähän tunteisiin (koska HÄNEN KOTI), koska väsymys alkoi jo selvästi painaa pientä. Nyt meillä onkin varsin sippi dobberi, joka ei juuri korvaansa  lotkauta.

Tänään ärsytti: kuusi, koska neulaset pisteli. En tykkää t. Pätkis