Kohta 12-viikkoinen

Lauantaina Pätkikselle tärähtää mittariin ikää jo 12 viikkoa. Tähän mennessä Pätkis osaa jo oman nimensä, mitä "ei", "pois", "lopeta" ja "mitä syöt" tarkoittavat, tulla luokse pyydettäessä (ainakin suurimman osan ajasta).  Hän osaa myös istua ja lähestulkoon mennä maahan. Olemme harjoitelleet hömppäilynä takapään käyttöä ja nenätargettia. Pentu on kovin pätevä ja aktiivinen tarjoamaan kaikkea osaamaansa, ihan vain normaaliarjessakin. Voihan se olla, että ruokaa tippuu jos tarpeeksi koittaa. Sisäsiisteyskin on jo hyvällä mallilla, ja öisin pentu harvemmin edes tekee tarpeitaan.

Pätkis osaa näiden tärkeiden taitojen lisäksi matkustaa junassa ja autossa, suorittaa hienoja kylkiliukuja paljaalla lattialla, tuoda lelut leikitettäväksi ja odottaa kauniisti ruokaansa. Se on nähnyt paljon vieraita koiria ja joskus jopa vähän leikkinyt. Kertakaikkiaan, olen saanut vallan mainion pennun. Se suhtautuu uusiin tilanteisiin ja paikkoihin järkevästi, katselee vähän kauempaa mitä tapahtuu, ja marssii sitten häntä tötteröllä paikalle. Vieraat ihmiset tai koirat eivät ole mitenkään hirveän kiinnostavia, eikä Pätkis juuri välitä vieraista. Se käy moikkaamassa ja tsekkaamassa jos näiltä tippuisi namia - mutta jos ei, pentu menee puuhaamaan omiaan. Vieraat koirat käydään haistelemassa, mutta harvoin innostuu leikkimään. 

Junassa ja autossa matkailu on penikalle pala kakkua. Pätkis katselee hetken ikkunasta maisemia, ja laittaa sitten nukkumaan. Junassa ei unia häiritse mikään, ei pysähtyminen asemalle eivätkä sen puoleen muut matkustajatkaan. 

Kuten kuvista huomaa, Pätkis sai korviin teipit. Ja sekös kismittää. Vasen korva alkoi elää omaa elämäänsä ja rusto kipusi turhan korkealle, ja tarkoituksena olisi saada pennusta leivottua näyttelyfifi noin niinkuin harrastuskoirauran ohella, joten haettiin Leukoplastia laittamaan kuulottimet ruotuun. Tänään Päde sai vanhentuvalla Mustin ja Mirrin lahjakortilla lohtulelun, jos se auttaisi unohtamaan tyhmät ja kutittavat teipit. Kaappiin ostettiin myös Inupektia, sillä pennulla on ollut parina päivänä maha vähän sekaisin. 

Yhteenvetona: pieni ikiliikkuja virtapiikkiriiviö on saanut paljon kehuja myös ulkopuolisilta kivasta luonteestaan, eikä suotta. Kiva pentu se on, kaiken kaikkiaan. Vielä kun ulkona lumi sulaisi (ei siltä näytä..) ja tulisi kevät, pääsisi pupperi kuluttamaan energiaansa ulkona riehumiseen. Sisävillejä täytyy vähän rajoittaa, sillä aiemmin mainitut kylkiliu'ut eivät ole kovin terveellisiä pidemmän päälle. Joka päivä ollaan käyty edes hiukan ulkoilemassa, mikäli sää sen on sallinut. Kylmällä ja tuulisella säällä pentu alkaa herkästi palelemaan, villapaidasta ja alushaalarista huolimatta. Hyvällä säällä ollaan käyty pentutreffailemassa metsässä ja juoksemassa pellolla, sekä harjoittelemassa remmikävelyä. Tule jo kevät ja lämmin sää!