Tokojumppaa

Pätkis ihmettelee mihin kevät on jäänyt

Mustiainen on viime päivinä ollut ihan valtavan rasittava, kun sää on ollut ihan hirveä. Suomen kesä, am I right? Räntäsateessa lenkkeily ei ole ihan hirveästi Pätkistä kiinnostanut, niin ollaan keskitytty pakollisten jalkojenoikomislenkkien lomassa vähän jumppailemaan tokoliikkeitä energian purkamiseksi.

Seuruuta ollaan tehty paljon, ja se nyt on toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Välillä pennussa tuppaa olemaan vähän turhan paljon dynamiittia ja jaloissa vieterit, mutta kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen liikkeen etenemiseen. Ollaan päästy hiukan jo häivyttämään kättä pois, hetkittäin jo suoralla ja pysähdyksissä pystyn nostamaan kättä irti nenästä ihan reilustikin. Pääosin kuitenkin olen vielä päätynyt tekemään pysähdykset ja liikkeellelähdöt kädellä avustaen, sillä varsinkin pysähdyksessä perusasennot jäävät tosi helposti vajaiksi ja/tai ei istu ollenkaan. Samoin ollaan tehty (oikealle) käännöksiä, missä luonnollisesti vielä reipas apu käytössä. Olen jo ottanut käyttöön valmistelevan merkin ennen käännöksiä ja pysähdyksiä, jotta koira pysyy paremmin mukana. Vielä ei ole dobberin päässä piuhat yhdistäneet merkkiä muutoksiin, mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa kun päästään hommassa eteenpäin. Ollaan myös vahvisteltu pelkästään perusasentoa, jonka olen opettanut takaa kiertämällä, sillä koiran aikuiskoon huomioon ottaen koen sen olevan järkevin ratkaisu - sen ei tarvitse väkisellä vääntää itseään sivulle. Aiemmin pentu tarjosi itse vahvaa perusasentoa, mutta nyt kun focus on ollut enemmän seuruun etenemisessä, on perusasennot jääneet vähän vähemmälle. Suurin osa treeneistä on varmaan ollut suoraan palkalta seuruuseen lähtöä ilman perusasentoa, joten se myös näkyy. Tänään sitä jumppaillessa huomasi kyllä suuren eron aiempaan, kun Pätkis alkoi muistaa homman nimen ja tarjosi itse aktiivisesti. Paikka vielä selkeästi hakee, mutta kovin olen tyytyväinen jo nyt, loppu muodostuu sitten ajan kanssa treenaamalla.

Seuruun ja perusasennon lisäksi ollaan tehty selkeällä alustalla kaukojen vaihtoja. Koska olemme käytännön miehiä ja "tein itse ja säästin" on muodissa, niin käytössä oli vessan matto. Elän vaarallisesti ja olen jo tässä vaiheessa ottanut mukaan seisomaan nousun, joka oli edelliselle koiralleni hirveän vaikea. Vahingosta viisastuu jne. Kaukot on ihan hyvällä mallilla treenimäärän huomioon ottaen, näitä on tehty ehkä kerran joskus 12-viikkoisena... Kaukoissa fokus on ollut siinä, että vaikka pentu on aktiivinen tarjoamaan, se ei saa olla liian aktiivinen. Välillä pentu koitti tarjota itsepintaisesti kaikkia osaamiaan asentoja, jotta palkkaa tulisi. Kaukoissa olen vaatinut parin sekuntin pysymistä oikeassa asennossa, jotta Pätkis ei lähde itse arpomaan seuraavaa asentoa. Tämä on toiminut ihan hyvin ja pentu hoksaa jo pysymisen. Sekä pysymisen että asennonvaihdon kannalta seisominen on selkeästi isoin haaste tällä hetkellä, kun pennulle on syvään juurtunut istuminen. Olen vähän tukenut mahan alta jos takamus on lähtenyt valumaan liikaa maata kohti. Hirveästi en seisomisessa vielä vaadi, riittää kun kaikki neljä jalkaa ovat maassa ja takapuoli irti maasta, koska selvästi se on vaikea ja vaatii paljon harjoittelua. Armoa täytyy antaa myös pennun selkeästi kehittymättömälle kropalle, sillä varsinkin maasta seisomaan nouseminen on hissimäisesti hankalaa vielä kehittyvälle lapselle. Luulen että tämä tulee etenemään hurjasti, kun lapsukainen alkaa kerätä itselleen massaa ja lihaksia takapäähän. Seisomisia ollaan tehty muihin asennonvaihtoihin verraten kyllä säästeliäästi, lähinnä opeteltu ideaa, ettei se ole tulevaisuudessa ongelma. Maasta istumaan vaihdot ovat myös vähän hankalia, kun pentu tykkää paljon enemmän mennä maahan kuin istua, mutta vähitellen sekin idea on hahmottunut pikkukoiran päähän.

Näiden lisäksi ollaan tehty vähän eteentuloja ja pitoja patukalla. Näistä ei ole hirveästi sanottavaa, koska molemmat ovat vielä niin alkutekijöissään. Saatiin treenikaverilta paljon neuvoja eteentuloon, koska pentu ei hirveän mielellään tule fyysisesti kauhean lähelle treenatessa. Se jää helposti eteentulossa niin kauas, että palkkaaminen ja tulevaisuudessa esimerkiksi noutoesineen antaminen ja ottaminen olisivat vaikeita. Vähällä vaivalla saatiin asentoa huomattavasti lähemmäs, kun ohjaajalle saatiin päähän tästä punainen lanka. Tämän treenailua jatketaan, kun sopiva hetki tulee. Pitoja tehtiin lähinnä niin, että tein patukalla saalisliikettä pennun edessä ja tarttumisesta/nostamisesta sai palkkaa. Tavoitteena opettaa noutaminen ja noutoesineen pito leikin kautta, sillä Pätkiksellä ei ole kovin vahvaa taipumusta tarttua mielestään epämukaviin esineisiin, esimerkiksi siihen noutokapulaan. Ostoslistalla onkin kapula vaihdettavalla keskiöllä, ja siihen juuttikeskiö jotta saadaan noutokapulasta mieleinen ajatus pennulle, sitten joskus kun sen aika on. Siihen asti mennään tällä, ja vähitellen vaihdetaan noutoesinettä patukasta johonkin enemmän kapula muistuttavaan. Onneksi pentu tuo mielellään (aina kun "ehtii", omimiseen otetaan piakkoin liina käyttöön, ettei pääse juoksemaan hillittömiä kunniakierroksia lelun kanssa) asioita minulle, joten tässä en näe tulevaisuudessa ongelmaa.

Paljon on tehty mutta ollaan vasta alkutekijöissään, paljon on vielä tekemättä. Tämä on mielestäni ihan hyvä tahti uusien liikkeiden opettamiselle, kun treenit pysyvät kivan monipuolisina pennun näkökulmasta, mutta ei tule ahnehdittua ja tehtyä liikaa samaa ja tiettyä liikettä. Pätkis on tähän mennessä handlannut ihan hyvin tämän määrän juttuja, ja ollaan opeteltu erottelemaan esimerkiksi paikkiksen alkeet ja kaukot toisistaan vihjesanoilla ja mielentilalla. Tällä hetkellä ongelmaa ei tunnu olevan, niin tästä on hyvä jatkaa kesää kohti, treeneistä kun tulee varmaan ainakin viikon tauko Lapinreissulla.