Tänään rapsahti Pätkikselle ikää mittariin jo neljän kuukauden verran. Se kehittyy joka päivä, siitä tulee päivä päivältä vain hienompi, enkä oikeasti Tänään Päde kävi ensimmäistä kertaa ihan oikealla hihnalenkillä (= pururadalla) ja vieläpä ihan ihmisten ilmoilla (= nähtiin yksi lenkkeilijä). Hihnan kanssa lenkkeily on paljon työläämpää kuin vapaana ulkoileminen, ja pentu suorastaan passivoituu kun saa narun kaulaansa. Se keskittyy lähinnä siihen, miten pääsisi siitä eroon. Isoin harjoiteltava asia on oikeastaan siinä, että pentu pysyisi ns. oikealla paikalla, eikä seilaisi siksakkia edes takaisin tien reunasta keskelle ja takaisin. Tajusin vasta nyt ottaa remmikävelyn ylipäätään päiväohjelmaan, sillä noin kuukauden päästä on edessä muutto landelta kaupunkiin ja siellä remmikäytös olisi ihan suotavaa.
Remmikävelyn ja luoksetulon tehotreenin ohessa pentu on ehtinyt myös kasvaa ihan hurjasti. Kasvutahti on ihan ok. Kotikutoisella punnituksella sain muutama päivä sitten sitten painoksi 11,4kg, johon en kyllä täysin luota. Pennulla oli suunnattomia vaikeuksia pysyä aloillaan punnituksen ajan, ja vaaka näytti välillä mitä sattui, kuten esimerkiksi 1,5kg. Edellisellä punnituksella 12-viikkoisrokotuksilla 1.3. pentu taisi olla tasan 8kg. Tällä hetkellä penne on lähinnä pelkkää jalkaa ja korvaa (ja sai taas teipit, kun ei usko ettei dobermanneilla enää ole suotavaa olla pystykorvia), mutta pikkuhiljaa on saanut painoakin eikä ole enää niin laiha rimpula. Pädellä on siis ollut vähän ongelmia mahan kanssa, mutta nyt ollaan alettu mennä parempaan suuntaan. Korkeutta naperolla on tällä hetkellä ehkä 45cm. Mitään hirveän tarkkaa mittaa en ole saanut, koska pentu pysyy paikallaan noin kolme sekuntin sadaosaa kerrallaan, mutta meillä asuu Päden lisäksi 38cm korkea schipperkeuros, jonka korkeudesta Pätkis on mennyt ohi aikoja sitten.
Kaiken tämän lisäksi ollaan ehditty myös tottistelemaan, mikä sujuu vallan mainiosti. Tähän mennessä pentu on oppinut jo tarjoamaan about kaikkia osaamiaan juttuja, jotta saisi palkkaa, tällä hetkellä mieleisin liike on maahanmeno. Sitä ollaan treenattu oikeasti ehkä kaksi kertaa, mutta jostain syystä Pätkis päätti osata sen ja tehdä siitä lempparijuttunsa. Maahan mennään aina ja kaikkialla, jos on pieninkin tsäänssi ruokaan. Ja siellä pysytään vaikka maailman tappiin saakka, vaikka ohjaaja liikuskelisi tai ihan vaikka jatkaisi telkkarin katselua maissinaksuja syöden. Hyvä pohja paikkista varten olemassa jo. Tällä hetkellä ollaan päästy maahanmenossa jo palkkaamaan etutassujen väliin, eikä pentu ole juurikaan siinä enää kiinni kädessä. Vahvan maahanmenon ohessa ollaan harjoiteltu jo kaukokäskyjen asennonvaihtoja silloin tällöin, joissa ainoastaan seisominen on haastava. Pitkään mennään vielä suuhun namittamalla, mutta olen kovin tyytyväinen siihen että pentu tekee innolla ja asennonvaihdot on teräviä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Mutta olen edelleen
hirveän tyytyväinen pentuun, ja siihen miten se tekee töitä. Sillä on hyvä mielentila ja se tekisi ruokansa eteen mitä vain. Huikean hieno koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti