Homma etenee

Melkein vuoden ikäisen, hieman levottoman ja eläväisen doberkoiran seuruu alkaa olla mielentilaltaan ihan jees. Iso askel on tultu melko voimattomasta ja innottomasta seuruusta tähän pisteeseen, kun koiralla heiluu häntä ja sillä on kivaa. 
Paljonhan tässä on oikeasti vielä työtä tekniikkapuolella, takapää saisi vielä löytää tiensä samoihin treeneihin meidän kanssa, joskin loppuun saatiin jo ihan näppärä täyskäännös. Myöskin paikka elää hetkittäin aika vahvasti, mutta koitetaan tätä nyt palkan suunnalla fiksata kuntoon. Hauska treenikakara, joka ei kyllä anna mitään ilmaiseksi. Tässä on ohjaaja joutunut jo aika monesti nöyrtymään ja irrottautumaan omasta "näin tein ennen ja näin teen nytkin"-kuplastaan. 
Noin muuten tottispuolelle kuuluu sitä samaa vanhaa. Kaukoja ollaan alettu treenaamaan uudestaan alusta, kun totesin että Pätkis siirtyy varsinkin istumaannousuissa reilusti eteenpäin. Uutena liikkeenä repertuaarissa on jäävä maahanmeno, jonka koira hoksasi ihan ekasta yrityksestä. Se maahanmeno-osuus ei vaatinut mitään kummempaa treeniä, kunhan käskyn sanoo tarpeeksi painokkaasti, jotta intoilmapallo sen rekisteröi. Ongelma on enemmän palaamisessa koiraa kohti (kuten paikkamakuussakin, pysyy kuin liimattu... kunnes liikun kohti), koska junnuhan ei malttaisi siellä maassa pysyä kun kävelen kohti. Tähän on otettu häiriötä, mm. muiden koirien palkkailua ja vapauttamista on tehty kahdesti. Se pysyy upeasti vaikka vieressä oleva karkaisi tai sitä käytäisiin palkkaamassa, mutta kun oma ohjaaja liikahtaa niin meinaa doberkoira olla sylissä kun on niin kivaa ja parasta. Eiköhän tämäkin tästä sitkeällä treenillä korjaannu. Meillä on hallivuoro ja päästään treenaamaan kunnolla kaikkia liikkeitä, eikä tarvitse rämpiä ulkona kurassa ja sateessa.