tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pätkis 6kk



Oli tarkoitus julkaista teksti 3.6., kun pikku-Pätkis täytti tasan puoli vuotta. Puolivuotispäivän kunniaksi suoritettiin taas mittaukset ja punnitukset, ja meidän "rääpäle" on hiukan päälle 59 senttiä korkea ja painaa reilut 20 kiloa. Vasta nyt olen alkanut vähitellen itse huomaamaan, että Pätkis ei olekaan enää se sama pieni taskuraketti, joka helmikuussa haettiin kotiin. Se ei enää niin sulavasti mahdu syliin nukkumaan, ja on erikoistunut valtaamaan kokoonsa verrattuna valtavan tilan. Ja onhan kääpiö jo selkeästi muuttunut luonteeltaankin pikkupentuajoista.



Luonteeltaan Päde on itsevarma, rohkea, energinen ja hirveän avoin. Se rakastaa kaikkia ihmisiä poikkeuksetta, ja ui omaan Pätkismäiseen tyyliinsä heti liiveihin. Pentu olisi mielellään kiipeämässä aina kaikkien syliin rapsutettavaksi, eikä oikein ymmärrä omaa kokoaan. Pädelle kelpaavat niin lapset kuin aikuisetkin, se on vähän sellainen kaikki käy-tyyppi. Ja jos mörköikää ei oteta huomioon, pentu ei ole kertaakaan osoittanut tippaakaan arkuutta mitään kohtaan. Se ei välitä äänistä tai alustoista, se matkustaa sujuvasti junassa ja bussissa sekä kulkee kaduilla kuin maailman omistaja. Vähän se on myös tyhmänrohkea, sillä ilman estelyä se kävisi varmasti moikkaamassa kaikki vieraat koirat ja omistajat, ruohonleikkurit, naapurit ja ohikulkevat autot. 

Harrastusominaisuuksiltaan pentu on juuri sitä mitä olen halunnut ja kaivannut koiralta. Se on saalisviettinen, taistelutahtoinen ja ahne junnukoira, jolta ei lopu moottori kesken. Se rakastaa narupalloa ja patukkaa, ja syö kaiken mitä sille tarjoaa. Sillä on aina eniten siistiä kun pääsee tekemään vähän tottista, ja loikkii kahden metrin korkeuteen innosta kun kaivaa lelun esille taskusta. Tällä hetkellä lelu on ehkä ruokaa arvokkaampi palkka, mutta ei se nameistakaan kieltäydy jos niitä tarjotaan. Parin viikon sisällä ollaan myös ryhdistäydytty jäljestämisen kanssa, ja todettu että jotain on jäänyt päähänkin. Treenitauon jälkeen pentu on todella motivoitunut jäljellä, ja sitä saa pidellä kaksin käsin kiinni metsään lähtiessä. Se jäljestää keskittyneesti, joskin tarkkuutta saadaan vielä vähän hioa. 




Kokonaisuudessaan olen hirveän tyytyväinen siihen, millaiseen suuntaan Pätkis on kehittymässä. Se on tähän asti ollut helppo pentu, jolla on mainio luonne ja kaikki palikat siellä missä kuuluukin. Arjessa ja kotona lähes huomaamaton, mutta roihahtaa liekkeihin sekunnissa, jos jotain kivaa tapahtuu. Pätkis on aivan mahtava koira, jonka kanssa on ilo elää ja touhuta, joten jälleen kerran - tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja huikean koirapersoonan kanssa.

2 kommenttia:

  1. Ihana lukea tekstiä kun siitä paistaa niin vahvasti läpi miten tyytyväinen oot omaan koiraan ja miten hyvälle teidän suhde jo tässä vaiheessa vaikuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä oon aivan uskomattoman tyytyväinen ipanaan, en kadu hetkeäkään että ton terävähampaisen terroristin hain itselleni 😍 kiitos ihanasta kommentista ❤️

      Poista

Paluu blogin pariin ja mitä meille kuuluu

Pätkiksen kuoleman jälkeen ei tuntunut oikealta jatkaa blogin kirjoittamista, joten viimeiseksi postaukseksi pitkään aikaan jäi tieto siitä,...