Paluu blogin pariin ja mitä meille kuuluu

Pätkiksen kuoleman jälkeen ei tuntunut oikealta jatkaa blogin kirjoittamista, joten viimeiseksi postaukseksi pitkään aikaan jäi tieto siitä, että musta prinsessa poistui joukostamme aivan liian nuorena. Koko koiraharrastus ylipäätään jäi tauolle, ja olin aika hukassa. Tuntui että mikään ei onnistu ja kaikki koirat joko sairastuvat tai kuolevat. (Paitsi Tuisku. Jos joku on pysyvää, se on Tuisku.) Nyt uudet tuulet puhaltavat, ja on tarkoitus aktivoida blogi edes treenipäiväkirjamaisesti käyttöön, ja jotta nykyistenkin poistuttua ajasta ikuisuuteen pystyn palaamaan takaisin ja muistelemaan konkreettisesti aikaa ja elämää niiden kanssa. Meni pitkään ennen kuin pystyin lukemaan tätä blogia ja muistelemaan Pätkistä, mutta nyt olen onnellinen että olen kirjoittanut edes jotain muistiin, ettei kaikki ole vain oman hataran pään varassa.

Mutta mitä meille kuuluu? Pätkis menehtyi 10.7.2018, josta on piakkoin 1,5 vuotta aikaa. Tässä ajassa meidän laumakokoonpano on ehtinyt eri syistä muuttumaan aika monta kertaa, joten ajattelin vähän avata kulunutta aikaa myös näin tekstin muodossa.

Vain muutama päivä ennen Pätkiksen kuolemaa meille muutti Hukka. Hukka oli paperiton tervuerenuros, joka oli pelastettu varsin kurjista oloista. Se saapui sisarustensa kera ystävälleni sijaiskotiin arkana, nälkiintyneenä ja matoisena. Joku siinä rähjäisessä vaaleanpunapantaisessa harmaassa uroksessa kuitenkin veti puoleensa, ja Hukka muutti meille 13 viikon iässä, kasvettuaan vielä hetken sisarustensa kanssa ja saatuaan painonsa terveen puolelle. Pojan kanssa tehtiin todella paljon töitä ja se opetti aivan valtavan paljon, sillä se kärsi useista pahoista käytöshäiriöistä jotka rajoittivat elämää. Suurimmat näistä olivat eroahdistus ja pelkoaggressio. Eroahdistus oli poikkeuksellisen voimakasta, sillä Hukka tuhosi ja söi kaiken mitä eteensä sai ja huusi taukoamatta koko sen ajan kun oli yksin, oli se sitten 15 minuuttia tai 4 tuntia. Parhaamme mukaan pyrimme järjestämään elämän niin ettei Hukan tarvinnut olla hetkeäkään yksin, mikä pidemmän päälle kävi aika raskaaksi.

Koko pennun elämän ajan minulla oli ollut kutina, ettei sillä ollut kaikki hyvin. Aliravitsemus, mahdollisesti huonot geenit... pentue oli saanut itselleen käänteisen lottovoiton, sillä tänä päivänä kuudesta sisaruksesta kolme on jatkanut matkaansa sateenkaarisilloille. Pennun ollessa viiden kuukauden ikäinen konsultoin eläinlääkäriä, joka kehotti odottamaan noin 7-8kk ikään luustokuvien kanssa, jotta niistä pystyisi varmuudella sanomaan jotain. Melko pian Hukan täytettyä 7 kuukautta se kuvattiin hyvin ikävin tuloksin. Pennulla ei käytännössä katsoen ollut ollenkaan lonkkamaljoja, ja lonkat olivat hyvin epäsymmetriset ja kulmikkaat. Lantio oli myös vino, jolloin tuomioksi saimme ortopediltä E/E, LTV3 ja vinolantio. Päätöstä ei enää mietitty, sillä olin luvannut koiralle ja itselleni että Hukka pääsisi pois kivuista jos muutokset aiheuttaisivat sille kipuja. Kipujahan sillä luonnollisesti oli, joten Hukkaa ei enää herätetty kuvien jälkeen. Se lopetettiin 27.11.2018, eli 4,5kk Pätkiksen jälkeen.

Pitkän valitusvirren jälkeen päästään kuitenkin iloisempiin asioihin. Meidän laumamme on nykyään nelipäinen, varsin värikäs ja erikoinen porukka. Meillä asuu Tuisku-terrierin lisäksi belgianpaimenkoira Romeo, joka tuli Hukan tueksi ja turvaksi sekä minulle harrastuskoiraksi, Rontti-niminen whippet-villakoiramix - sekä Pätkiksen siskontyttö, Happy. Romeosta ei valitettavasti koskaan tullut minulle harrastuskaveria epilepsian takia, se on nykyään lähes pelkästään kotikoira ja avomieheni silloin tällöin tottistelee sen kanssa mielenvirkistykseksi. Rontista tulee toivottavasti tulevaisuudessa minulle kaveri agilityyn, vauhdista se ei varmasti ainakaan jää kiinni. Happystä toivotaan nyt kovasti jatkajaa palveluskoirapuolen harrastuksiin sekä tokoon. Se vaikuttaa kaikin puolin varsin lupaavalta, ja olen hirveän iloinen että päädyin pennun ottamaan. Pitkään asiasta jahkailimme, kunnes tulimme tulokseen että eiköhän tähän sirkukseen vielä yksi tyyppi mahdu. Onneksi Happy on ollut tähän mennessä hirmuisen helppo tyyppi. Lisäksi Happyllä ja Rontilla on valtavasti seuraa ja leikkikaveria toisistaan, joten eläkeläiskerho saa pääosin olla rauhassa.

Terveyspuolelta sen verran että Tuisku kävi alkuvuodesta epävirallisissa luustokuvissa äkäisen käytöksen takia, ja sieltä paljastui vähän ikäviä juttuja. Sillä on LTV4, eli yksi ylimääräinen lannenikama, sekä nivelrikkoa lonkissa. Tämän takia kytevätkin haaveet Tuiskun urasta agilityradoilla haudattiin, ja se saa viettää eläkepäiviään ihan kotikoirana.

No, jos tässä olisi päivitystä hetkeksi, ja palailtaisiin myöhemmin sitten ihan treenijuttujen kera. :)

Pätkis 3.12.2016-10.7.2018

Rakas, rakas Pätkis koiranen. Niin hieno pieni, jonka maallinen matka oli aivan liian lyhyt. Olisin suonut sen olevan täällä vielä kauan, mutta hänen aikansa tuli valitettavasti täyteen reilun 1,5 vuoden iässä. Niin iso ikävä pientä kultaa, parasta kaveriani.

Hyvää matkaa maailman rakkain, toivottavasti me vielä joskus nähdään. Pätkis jätti ison jäljen ja valtavat saappaat täytettäväksi. Niin suuri persoona, jollaista ei tule toista vastaan. Antoi ja opetti lyhyen matkansa aikana niin paljon, etten varmasti koskaan voi tarpeeksi siitä kiittää. Suurten tunteiden koira alusta loppuun, eli täysillä viimeiseen saakka ja siitä pitäisi kaikkien ottaa mallia.

Dobechester Eileithyia, "Pätkis"

3.12.2016-10.7.2018

kiitos kaikesta, lepää rauhassa rakas 💕

Talvikausi

Pitkästä aikaa kunnollista päivitystä elämisestä ja olemisesta. Nyt talvikaudella on keskitytty ahkerasti lenkkeilemään kauniissa säässä, treenaamaan tottista kasaan ja lenkkeilemään ihmisten ilmoilla. On niin mukavaa kun joskus paistaa aurinkokin, eikä aina ole harmaata ja sateista! Toki koirien pukeminen pakkaskeleille on vähän aikaavievää, mutta oma valinta. Aika pitkään pärjäsivät ilman takkeja, mutta nyt pakkasen kiristyttyä on täytynyt kaivaa kaapeista toppanuttua niskaan.

Tottis, voihan tottis. Pätkiksen seuruu alkaa näyttää kivalta, ja tällä hetkellä keskitytään isoimpana asiana häiriönsietoon. Se onkin meidän isoin kompastuskivi, vähän meinaa kadota keskittymiskyky kun jossain on se ihana koira. Nyt täytyy vain oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata paljon enemmän seurassa, ja nimenomaan niin että muutkin tekevät jotain. Paikallaan olevat koirat Pätkiksen on paljon helpompi sietää, kuin omia hommiaan puuhailevat. Paikkista on tehty nyt muutaman kerran porukassa, se sujuu ihan kivasti kun koira on kunnolla työmoodissa eikä haihattele muiden perään. Ollaan maattu keskellä ja reunassa, yksin ja ryhmässä, niin että muut tekevät töitä ja Pätkis makaa ja niin edespäin. Pysyy kyllä, ongelma on enemmänkin koiraa kohti palaaminen, kun ei malta maata loppuun saakka. Tätä on työstetty lisäkäskyllä ennen koiran luokse palaamista, että muistaa pysyä aloillaan, eikä sinkoa maata kiertävälle radalle innosta.


Jäävät on kivat. On otettu kaikkia, istuminen on ehdottomasti vahvin, seisominen heikoin. Seisomista tosin ei ole harjoiteltu vielä kovin kauaa, joten eiköhän sekin vahvistu kun saadaan toistoja alle. Maahanmenot on laaduiltaan vähän vaihtelevia, välillä menee kunnolla ja välillä ei. Ollaan palattu peruuttamalla tekemiseen ja vartaloapuun, ja palkkaa saa vain kun kyynärät on ja pysyy kunnolla maassa eikä koira ole vietereillä. Ongelmat alkoivat kun alettiin työstää istumista, joten luulen sen johtuvan koiran epävarmuudesta ja korjaantuvan kun oppii erottelemaan ja ohjaaja oppii ohjaamaan. Istuminen on aika-ajoin tosi kiva ja nopea, ollaan työstetty tosi paljon nopeutta siihen käskemällä koira istumaan suoraan täyskäännöksestä sen ollessa takapäästään kunnolla aktiivinen. Tämä on auttanut myös suoralla istumisen nopeuteen, kun alkaa hahmottaa takajalkansa. Jäävien lisäksi kaukot on oikein kivat, joskin edelleen vahvistetaan istumista. Tokossa vaihdot tulevat melko lyhyin välein, mutta en halua että alkaa ennakoida maahanmenoa joka on vaihdoista vahvempi. Saattaa noin 5 sekunnin istumisen jälkeen alkaa valua, mutta korjaa kehotuksesta asennon kuntoon ja odottaa käskyä. Toimii kivasti eri välimatkoilta, ei oikeastaan mitään muuta ongelmaa kun malttamattomuus.

Uutuuksina ollaan otettu eteenmenoa pallolle ja noutoa. Molemmat moitteettomat, noudossa palauttaa vielä käteen kun en ole saanut aikaiseksi opettaa palauttamaan eteen. Kapulalle lähtee runttaamaan täysiä, palauttaa laukalla. Iskut ihan ok, välillä meinaa lähteä kapulan kanssa juoksentelemaan mutta yleensä napakka käsky palauttaa maanpinnalle ja kapula palautuu ensimmäisellä yrityksellä käteen. Pallolle juostaan niin ikää täysiä, ollaan otettu alkuun myös pientä seuruupätkää josta lähetys, lähtee epäröimättä vaikka olisi kaukana palkasta.

Tottis saa nyt hetken muhia päässä normaalimuistutteluja lukuunottamatta, ja keskitytään tottista enemmän kaupunkilenkkeilyyn. Pätkis on vilkas ja näkee kaiken, joka luo omat haasteensa kaupunkiretkiin, täytyy itse olla skarppina. Ihmiset, pyörät, rullaluistelijat yms ohittaa tosi nätisti, ongelma löytyy enemmän vieraista koirista. Pätkiksellä oli nuorempana pari huonoa kokemusta vieraista koirista hihnalenkeiltä, mikä on vaikuttanut sen käytökseen hihnassa. Tavoitteena on saada paljon positiivisia ohituksia ja päästä treenaamaan tätä paljon nykyistä enemmän. Nykyään lenkkeillään tosi vähän hihnassa, enemmän vapaana metsässä ja pelloilla. Pätkis ei hihnassa onneksi rähjää, ei vain oikein tiedä miten päin olisi kun tulee koira vastaan. Luulen että sekin korjaantuu ajan kanssa, kun päästään enemmän lenkkeilemään kaupunkiympäristössä.

Kokonaisuudessa meillä arki rullaa ihan kivasti, kevättä ja ulkokenttäkausia odotellessa. Halli jossa treenataan on vähän ahdas minkään isomman puuhastelemiselle, mutta hyvin ollaan onneksi pärjätty. Tulisipa silti kesä ja sulat kentät, jälki- ja hakumetsät. Meillä on keväälle suunnitteilla myös hakukoulutus, periaatteessa porukka on kasassa myös hakuun, ja tarkoitus on lumien sulettua alkaa treenaamaan sitäkin tosissaan. Saa nähdä mitä kevät tuokaan tullessaan!

Turku Winter Dog Show 2018

Pätkis 13kk kävi Turun Messukeskuksessa korkkaamassa näyttelyuransa Tuire Okkolan valvovan silmän alla. Varsinaisesti minulla ei ollut tälle reissulle tulostavoitteita, vaan varovaisena toiveena hyvä käytös näyttelypaikalla ja kehässä vieraamman handlerin kanssa. Paikalle saapuessa meinasi mennä meno vähän villiksi, kun koiria ja ihmisiä oli joka puolella ja jouduttiin hetki jonottamaan rokotusten tarkastukseen. Kun tästä operaatiosta suoriuduttiin ja löydettiin oma kehä, menikin aika oikeastaan omaa vuoroa odotellessa. Siinä ohella ehti hyvin ottaa pienet häiriöseuruutreenit väljemmillä vesillä, joista Pätkis suoriutui myös varsin kunnialla. Muutenkin olin neidin käytökseen näyttelyalueella varsin tyytyväinen, jos alkuvillejä ja pientä muille haukahtelua ei lasketa. Kehässä oli handlerin mukaan käyttäytynyt myös hyvin, eli rasti seinään sen suhteen että kakaralla on olemassa käytöstavat. Sai oikein kivan arvostelun, ja olin kokonaisuudessaan hirveän tyytyväinen tähän päivään.

Turku Winter Dog Show - Turku KV 21.1.2018  JUN-H (tuom. Tuire Okkola, Suomi)

13-kuinen kauttaaltaan vielä hentoinen ja kapea. Oikean muotoinen pää. Hyvä ilme. Hyvät mittasuhteet. Tänään turhan kuroutunut vatsalinja ja pyöreähkö ylälinja. Luusto voisi olla voimakkaampi. Hyvä häntä, ohut kaula. Tarvitsee aikaa. Esitetään hyvin. 

 

Erittäin Hyvä Terrieri

25.11. Tuisku kävi esiintymässä Hau-Hau Dogshow'ssa, eli Tampereella kaikkien rotujen näyttelyssä yhdessä omistajansa, isänsä ja poikansa kanssa. Itse en töiden takia päässyt paikalle, mutta Tuitsi Tuitsiainen oli misseillyt itselleen näyttelystä EH:n.

Hau-Hau Dog Show 2017 - Tampere KR 25.11.2017 AVO EH (tuom. Antonio Di Lorenzo, Norja)

Very good type, excellent size and proportions and coat. Needs much better croup as well as topline in movement. Long enough step.

Erittäin hyvä tyyppi, erinomainen koko, mittasuhteet ja turkki. Tarvitsee paljon parempaa luustoa(?) ja ylälinjaa liikkeessä. Tarpeeksi pitkä askellus. 

Hieno terri 💕

Homma etenee

Melkein vuoden ikäisen, hieman levottoman ja eläväisen doberkoiran seuruu alkaa olla mielentilaltaan ihan jees. Iso askel on tultu melko voimattomasta ja innottomasta seuruusta tähän pisteeseen, kun koiralla heiluu häntä ja sillä on kivaa. 
Paljonhan tässä on oikeasti vielä työtä tekniikkapuolella, takapää saisi vielä löytää tiensä samoihin treeneihin meidän kanssa, joskin loppuun saatiin jo ihan näppärä täyskäännös. Myöskin paikka elää hetkittäin aika vahvasti, mutta koitetaan tätä nyt palkan suunnalla fiksata kuntoon. Hauska treenikakara, joka ei kyllä anna mitään ilmaiseksi. Tässä on ohjaaja joutunut jo aika monesti nöyrtymään ja irrottautumaan omasta "näin tein ennen ja näin teen nytkin"-kuplastaan. 
Noin muuten tottispuolelle kuuluu sitä samaa vanhaa. Kaukoja ollaan alettu treenaamaan uudestaan alusta, kun totesin että Pätkis siirtyy varsinkin istumaannousuissa reilusti eteenpäin. Uutena liikkeenä repertuaarissa on jäävä maahanmeno, jonka koira hoksasi ihan ekasta yrityksestä. Se maahanmeno-osuus ei vaatinut mitään kummempaa treeniä, kunhan käskyn sanoo tarpeeksi painokkaasti, jotta intoilmapallo sen rekisteröi. Ongelma on enemmän palaamisessa koiraa kohti (kuten paikkamakuussakin, pysyy kuin liimattu... kunnes liikun kohti), koska junnuhan ei malttaisi siellä maassa pysyä kun kävelen kohti. Tähän on otettu häiriötä, mm. muiden koirien palkkailua ja vapauttamista on tehty kahdesti. Se pysyy upeasti vaikka vieressä oleva karkaisi tai sitä käytäisiin palkkaamassa, mutta kun oma ohjaaja liikahtaa niin meinaa doberkoira olla sylissä kun on niin kivaa ja parasta. Eiköhän tämäkin tästä sitkeällä treenillä korjaannu. Meillä on hallivuoro ja päästään treenaamaan kunnolla kaikkia liikkeitä, eikä tarvitse rämpiä ulkona kurassa ja sateessa. 

Tottelevaiset

Vähän täytekuvia. Hävettävän vähän on tullut kuljeteltua kameraa mukana, siinä osasyy miksi bloggaaminenkin tuppaa vähän takkuamaan. Kun ei ole kuvia lisättäväksi, ei saa myöskään aikaiseksi kirjoittaa kunnollisia postauksia.

Meillä arki on rullaillut pääosin tavalliseen tahtiinsa. Pätkis tosiaan täytti jo 9kk, ja Tuiskukin on asustellut meillä jo yli kaksi kuukautta. Terrikkä on sopeutunut meille oikein hyvin, ja ollaan tehty päätös siitä että se saa tänne jäädäkin. Tyypit ovat vielä toistaiseksi ihan bestikset, heillä on iltaisin pitkä ja harras putsaamistuokio ja lenkit sujuvat vapaana juostessa ja leikkiessä. Tuisku aloitti myös elokuun alkupuolella juoksut, Pätkis otti kaverista mallia ja elo-syyskuun vaihde sujuikin ensimmäisten juoksujen parissa. Suhteellisen kivuttomasti arki silti sujui, vaikka molemmilla olikin juoksu yhtä aikaa. Pätkis oli ehkä tavallista laiskempi, Tuiskussa en huomannut suurempia muutoksia luonteen puolesta.

Ollaan treenattu enemmän ja vähemmän aktiivisesti molempien kanssa, olen pyrkinyt joka päivä antamaan molemmille vähän omaa spessuaikaa tottelevaisuuspuuhastelujen parissa. Pätkiksen mielentila on mennyt parempaan päin, se tekee töitä iloisesti ja innokkaasti ilman että homma kuitenkaan menee häsläämiseksi. Ihan uutena juttuna ollaan otettu treeniin kapulan pitäminen. Pätkis on joskus jotain touhunnut kapulan kanssa, mutta nätisti pitäminen oli vielä vähän uusi juttu. Lopputulos oli kuitenkin se, että pentu oppi homman ihan hetkessä. Kapula on vielä vähän painava, mutta pitoja onkin tehty ihan muutaman sekunnin pätkissä. Teemana pidoissa on ollut rauhallinen ja varma ote ja hyvä tarttuminen kapulaan. "Ota"-käskyllä pentu tarttuukin mielellään kapulaan ja pitää sitä suurimman osan ajasta rauhallisesti suussaan. Vähän ollaan puuhailtu myös kapulan nostoja, jotka sujuvat ihan kivasti myös. Välillä vielä kapula lentää nostoissa turhan nopeasti suusta palkan toivossa, mutta yleisesti tämäkin on ihan hyvällä mallilla.

Tuisku taas on jumppaillut vähän istumista ja maahanmenoa, ihan pari kertaa ollaan tehty jotain seuraamista muistuttavaa. Vielä on pohdinnassa miten lähteä sitä opettamaan niin, että saisi pikkukoiralle rakennettua suhteellisen siistin seuruun ilman pompottelua. Terrieri palkkaantuu tosi hyvin niin leikistä kuin namistakin, joten treenaaminen on ollut varsin mukavaa puuhaa. Se on aina niin iloinen ja innokas kun jotain vaan tehdään, että vähemmästäkin sitä alkaa ohjaajaa naurattaa. Hirveän liikkis ja yritteliäs tyyppi.



Loppuun bonuksena pikkuinen hömpöttelyseuruupätkä siltä ajalta kun Tuis oli vasta tullut. Ei se hyvältä näytä, mutta kivaa sillä ainakin on.